Hehee, kuuntelen puolella korvella uutisia ja naureskelen samalla miten merirosvot on päässyt uutisiin joka päivä tällä viikolla. Tiedän, ei ne ole enää sellaisia cooleja koukkukätisiä äijiä nahkalappu silmillä heittämässä porukkaa krokotiileille jne. Mutta en ole ihan varma, millaisia nykyajan merirosvot on. Kovasti ne tuntuu tuolla maailmalla kuitenkin riehuvan.

Olen nyt saanut kaikki viime jakson kurssiarvosanat, kokeetkin olen hakenut enkunkoetta lukuunottamatta. Se kemia oli ainut inhottava pohjanoteeraus, mutta seuraavaan kurssiin aion todella petrata! Siis ihan oikeasti. Hissan, enkun ja matikan onnistuin räpiköimään ysin arvoisesti, ruotsista repäisin kympin. Ja jos joku ei tiennyt, inhoan ruotsia...

Äikässä on nyt kovin puuduttavaa oikeinkirjoitusta, mutta olen myös aloittelemassa kirjallista kommenttia varten luettavaa kirjaa. Valitsin Johannes Linnakosken Laulu tulipunaisesta kukasta, tietämättä siitä etukäteen mitään. Pyysin opettajalta suositusta ja kun kuulin, että tämä on vanhaa tekstiä ja sisältää vielä romantiikaakin, niin päätös oli hyvin helposti tehty. ;) Olen nyt lukenut pari ensimmäistä lukua ja olen aika hämmentynyt. Kirja kertoo ilmeisestikin jonkinasteisesta naistenmiehestä, mitä se nyt sitten 1900-luvun alussa tarkalleen tarkoittikaan. Siitähän tässä ollaan ottamassa selvää.