Palaan tämän ikivanhan blogini pariin. Lueskelen huvittuneena. Tulen ajatelleeksi, miten naurettavan helppoa kaikki joskus olikaan. Tai noh, kaikki ja kaikki, mutta koulu ainakin. Viime kirjoituksesta on kulunut lähes päivälleen vuosi. En tiedä miksi eksyin taas tänne, mutta syy lienee sama kuin vuosi sittenkin; talvilomaillan myöhäistä toimeettomuutta.

19 päivää. Ei, 18. Kemian kirjoitukset painavat päälle. Olo on välillä kuin tyhjässä huoneessa, jossa ei ole kuin minä, maol ja laskin. Seinät kaatuvat päälle huutaen sitä tosiasiaa, että kertauskurssista huolimatta en osaa mitään. MITÄÄN. Kertauskurssi oli valaiseva. Kuusi tuntia viikossa sain ripotella suolaa haavoihini, päivä päivältä tuntea yhä vahvemmin sen, oman osaamattomuuteni. Osaan tehdä YO-kokeessa yhden tehtävän, tehtävän nro 2. Muita, noh, niitä on turha edes yrittää.

Yöpöydälläni on kasa Mooli-kirjoja. Mooli 1, 2 ja 3 on jo kahlattu läpi, 4. kirjaa aloitin eilen ja nukahdin. Hapetuslukuja, kah. Olen kokenut joitain valaistumisia. Ensinnäkin, yhdisteiden nimeämisessä on logiikkaa, samoin kuin kakkoskurssin orbitaaliasioissa. Orbitaalit menevät kyllä edelleen aivan ohitse, mutta luulen että ahkeralla harjoittelulla voin vielä oppia jotain nimeämisistä ja funktionaalisista ryhmistä. Kurssi viisi on häpeäpilkku. Olen rämpinyt lähes kaikki kemian kurssit läpi hyvällä arvosanalla (8), mutta 5. kurssi kosahti. Seiska ei maistu. Miksi tasapainoreaktiot ovat niin vaikeita ja puskuriliuoksissa käytetään outoja kikkoja?

YTL tulee varmaan pian uniinikin. "Ette opiskele ylioppilarkirjoituksia, vaan elämää varten." Tästä on kyllä elämä kaukana.

Viimeisiä päiviä lomaa viedään, ja ylihuomenna alkaa viides jakso. Loma on mennyt nopeasti ja tänään käytiin ostamassa kaikki ensi jakson kirjat. Ainoastaan ruotsin kakkosen kirjaa eli Galleri 2 ei löytynyt aluksi mistään (uutena eikä käytettynä), ja jostain jo väitettiin että se painos on loppu ihan joka paikasta. Saan sen nyt sitten lainaan yhdeltä koulukaverilta, onneksi :) Loppujenlopuksi löydettiin sitten toisesta suomalaisesta niitä uutena, mutta ei sitten enää viitsitty ostaa. Enhän minä niitä kirjoja muuten omaksi tarvitsisikaan, mutta jos aion kirjoittaa rakkaan toisen äidinkieleni (sarkasmia huom, inhoan ruotsia) niin sitten niitä voi myöhemmin kirjoituksiin valmistautuessa tarvita. No mutta eiköhän sen kirjan voi siinäkin tapauksessa, että päätän ruotsin kirjoittaa, jostain sitten lainata.

Viime jakson kurssien numeroista tiedän jo kolme, mutta kaksi pahinta vielä puuttuu. Terveystiedosta ja kemiasta saan ysin, etenkin kemiaan olen todella tyytyväinen! Minulla oli sen ykköskurssin kasin jälkeen kemian kanssa mieli aika maassa ja motivaatio alhaalla, mutta niinpä vaan onnistuin numerolla nostamaan! Enkusta puolestaan komeilee Wilmassa 10, mikä ei sekään haittaa yhtään. ;) Bilsasta odotan korkeintaan kasia ja matikka taas, no: Laskin tänään, että jos saan kutosen tai paremman, niin matikan keskiarvo pysyy silti ysissä... How sad. Oikeasti, minulta lähtee suoraan 12 pistettä ja yhdestä v-mäisestä yhtälöryhmätehtävästä pahimmassa tapauksessa 6 lisää, että ei tässä paljon hurraamisen aihetta ole.

No jos siirretään huomio niihin kursseihin, joiden kanssa on vielä jotain pelastettavissa :D Eli ensi jaksossa puurretaan seuraavien parissa:

ÄI3.1  Kirjallisuuden keinoja ja tulkintaa
MAA5.5  Vektorit
KE3.5  Reaktiot ja energia
RUB12.4  Arkielämää pohjoismaissa
HI1.3  Ihminen, ympäristö ja kulttuuri

Näistä nyt sen verran, että ruotsissa on siis kyse ihan kakkoskurssista, meillä vaan merkitään hassusti ykkönen ruohon RUB:n perään. Hissasta meillä suositeltiin käymään kolmoskurssi ennen tuota ykköstä, joten yhden kurssin verran on jo hissaakin takana. Kemiaan lähden nyt paremmalla mielellä, kun taas matikan kirjaa selattuani ja todettuani että siinä on surullisen paljon samanlaista asiaa kuin neloskurssissa, en ole kovin toiveikas. Äikkä taas, nooh, toivotaan ettei ole kovin paljon puhejuttuja vaan mahdollisimman paljon aineistopohjaista kirjoittamasta ja lukemista. Ainoat asiat äikässä joita osaan.

Näillä mennään.

Olen aloitellut talvilomaviikkoani Helsingissä. Ollaan käyty eilen ja tänään yhteensä kolmesti leffassa, joten olen nyt tutkaillut etukäteen neljää Oscar-ehdokasleffaa. Tässäpä nyt jotain pohdintaa näistä, Changeling - vaihdokkaasta kirjoitinkin jo aiemmin.

Benjamin Buttonin uskomaton elämä, joka keräsi huimat 13 Oscar-ehdokkuutta, kertoo miehestä joka syntyy vanhana (ja tajuttoman rumana) ja elää elämänsä takaperin nuorentuen kokoajan. Brad Pitt on roolissaan loistava ja itse leffa kyllä vastasi korkeita odotuksiani. Rytmi oli ehkä vähän huono, kun joitakin ikäkausia tuntui kestävän ikuisuuden ja jotkut taas hypittiin yli. Ehkä valitan vain, koska olisin halunnut päähenkilön olevan hottis vähän pidempään. ;) Joka tapauksessa kokonaisen ihmiselämän tiivistäminen vajaaseen kolmeen tuntiin oli ihan hieno, todennäköisesti myös Oscarin arvoinen suoritus.

Herttuatar (The Duchess) oli mielestäni myös hieno leffa, mutta ei kuitenkaan sellaista perinteistä Oscar-kamaa joten on ehdolla vain lavastuksesta ja puvustuksesta. Keira Knightley on todella kaunis Herttuatar ja näyttelee hyvin. Leffassa oli paljon sisältöä ja monia koskettaviakin kohtauksia. 1700-luvulle sijoittuvana leffana puvut oli tietenkin tosi upeita, ja neljästä muusta puvustuksesta Oscaria havittelevasta ei kyllä ainakaan Revolutionary Road tai Benjamin Button todellakaan vedä tälle vertoja, eikä myöskään Australia ainakaan kuvien ja trailerin perusteella. Saa nähdä kelle pysti menee.

Revolutionary Road oli hämärä leffa. Okei, en ole kohdeyleisöä kun leffa kertoo jonkinasteisessa kolmenkympinkriisissä olevasta pariskunnasta 1950-luvun jenkeissä, mutta silti. Tuota näyttelijäparia (Di Caprio ja Winslet) ei vaan voi olla yhdistämättä Titaniciin, joten koomisesti leffasta tulikin mieleeni lähinnä "Tällaista Jackin ja Rosen elämä olisi ollut jos Titanic ei olisi uponnut." :P Tunnelma kävi leffan loppuosassa aika ahdistavaksi, ja uskonkin että Revolutionary Road voi kyllä vaikuttaa vahvasti oikeaan yleisöön. On se kuitenkin kolmen Oscarin ehdokas, mm. leffan ainoan hieman humoristisen hahmon Johnin näyttelijä Michael Shannon on ehdolla parhaasta miessivuosasta.

Näillä mietteillä kohti Oscareita, jei.

Koeviikko on meneillään, kolme koetta takana ja enää yksi edessä. Maanantaina oli vapaapäivä, tiistaina enkku, eilen bilsa ja tänään kemia. Feilaan aina päivä päivältä pahemmin, enkku meni nimittäin vielä ihan hyvin, bilsassa sepitin kaikkea ihan omaa ja edelleen tulee aina välillä välähdyksiä siitä, mitä siihen esseeseen olisi pitänyt laittaa. Tänään oli sitten kemia, jossa lähinnä selailin MAOLia ja latelin sieltä vastauksiin kaikkea mahdollista. Kohta taidan selvittää, miksi bromi oikeasti reagoi natriumin kanssa huonommin kuin fluori. Se ei taida johtua siitä, että fluorilla on alemmalla kuorella kaksi elektronia... Niin, no ainakin yritys oli kova :D

Huomenna painitaan sitten analyyttisen geometrian kanssa. Pitäisi tehdä vielä 34 tehtävää, että saan kolme lisäpistettä kokeessa. En osaa matikasta muuta kuin yhtälöryhmät ja nekin vain silloin kun yhtälöitä on korkeintaan kolme. Lineraaninen optimointi, kaikki mahdolliset suorasekoilut ja muut menee ihan yli. Onneksi on sentään MAOL ja graaffinen laskin. Malun parhaat ystävät <3

Matikankokeen jälkeen alkaakin sitten viikon talviloma. Suuntaan huomenna kissoineni päivineni Helsinkiin, jossa olen muutaman päivän. Ihanaa saada viettää viikko ihan rauhassa ilman jatkuvaa tunnetta siitä, että pitäisi tehdä jotain. Uudet kurssit alkaa vasta loman jälkeen ja en ole vielä hankkinut kirjoja, joten en voi miettiä mitään koulujuttuja.

Kävin tänään katsomassa Angelina Jolien tähdittämän, kolmen Oscar-ehdokkuuden leffan Changeling. Tämä kuuluu mm. Benjamin Buttonin ja Doubtin rinnalla niihin leffoihin, jotka todella halusin nähdä, ja onneksi sentään tämä löytyi Jyväskylän surkeasta leffatarjonnasta.

Ennakko-odotukset oli leffasta etukäteen lukemani perusteella korkealla, ja olin kyllä todella tyytyväinen. Elokuva oli lähes alusta asti tunnelmaltaan hieman ahdistava, ja asioiden edetessä ja selvitessä ahdistus vain kasvoi (ei kuitenkaan negatiivisella tavalla). Vaikka elokuva keskittyykin osittain sen ajan yhteiskunnallisiin ongelmiin, niin mitään heräämistä en kuitenkaan kokenut, mikä ei kai ole tarkoituskaan. Leffa kertoo 20- ja 30-luvun Los Angelesista, ja samoja ongelmia ei enää nykyajan (länsimaisessa) maailmassa ole. Kokonaiskuva jäi kyllä todella paljon plussalle, ja Jolien roolisuoritus oli mielestäni hieno. Mietityttämään jäi ehkä eniten se, että Vaihdokkaan järkyttävät tapahtumat perustuvat tositarinaan.

Leffaillan ansiosta jäi terveystiedon tutkielman/esitelmän teko vähän viimetippaan. Kaikesta selvitään, ja nyt on hieno 6-sivuinen tutkielma tulostettuna (ohjepituus oli 3-5 sivua) ja yhdeksän dian powerpointti valmiina huomista esittelyä varten.