Olen viime aikoina ehtinyt lukea säälittävän vähän. Yhteen aikaan luin todella paljon, mutta nykyään se on mennyt siihen ettei missään vaiheessa ole 'aikaa' tai en vain jaksa keskittyä lukemiseen. Olen lukenut jonkin verran näytelmiä (pääasiassa Shakespearen) sekä naisen asemaa historiassa kuvaavia kirjoja, mutta lähinnä kuitenkin vain yksittäisiä "ei mihinkään liittyviä" romaaneja. Fantasia tai scifi ei oikein uppoa, vaikka ole niitäkin muutaman kirjan verran lukenut.

Aivan viimeksi luin Jukka M. Heikkilän Arkhimedes syrakusalaisen. Tämä oli äitini suosittelema kirja, josta ennakkoluuloista huolimatta pidin. Kun pääsin kiinni kirjaan, en voinut päästää sitä käsistäni ja luin sen ehkä liiankin nopeasti loppuun. Mikä parasta, luin kirjan loppuosan keskellä sen tapahtumapaikkaa, kuvankaunista Sisiliaa. Oli mahtavaa vielä käydä seuraavana päivänä Syrakusassa ja Arkhimedeen aukiolla, jossa sitä kuuluisaa Heurekaa huudeltiin.

Tällä hetkellä olen aloittelemassa toista äitini suosittelemaa ja Italia-teemaa jatkavaa kirjaa: Robert Harrisin Pompeji:ta. Ihan lupaavalta vaikuttaa, ehkä siitä lisää myöhemmin.